Paremmat posliinit esille – elämä on tässä ja nyt!

Olin saanut vanhemmiltani lahjaksi ylellisen ruokailuvälinesetin, ei mitään merkkituotteita, mutta kauniit ja yksinkertaisen tyylikkäät aterimet. Täydellisessä lähes 100 osan setissä oli kaikki ottimet, kauhat ja aterimet mitä ikinä voisi kattauksessa tarvita. Aterimia säilytettiin hienossa tekonahkaisessa plyysillä verhoillussa salkussa ulkovarastossamme ja käytettiin jouluna ja joskus juhlissa. Kunnes ex-mieheni alkoi ääneen ihmetellä, että ”mitä iloa noista on pölyisessä salkussa ulkovarastossa – mehän voitais ottaa ne arkikäyttöön”. Niin sitten tehtiin, ja siitä hetkestä nuo aterimet ovat tuoneet iloa jokaiseen päivään. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että lapseni olisivat löytäneet salkun jäämistöstäni selvittäessään kuolinpesääni. Todennäköisesti siinä vaiheessa nämä ei-kovin-arvokkaat aterimet olisivat jo auttamattomasti epätrendikkäät, hyvä kun niitä saisi edes kirpputorilla myytyä.

Silloin kun lapset oli pieniä hankimme uuteen kotiin laadukkaan ja arvokkaan kotimaisen ruokapöydän, trendienmukaisen korkeakiiltoisen valkoisen ihanuuden. Se oli niin kiiltävä ja siisti, että päätin verhoilla sen vahaliinalla etteivät lapset pääsisi naarmuttamaan sitä piloille. Muutaman vuoden vahaliina sai olla pöydällä, mutta jossain vaiheessa totesin että eihän tässä ole mitään järkeä – jos pidän liinaa koko ajan pöydällä, on ihan sama millaista kauneutta alta löytyy. Sitten kun lapset ovat aikuisia, niin tuskin näin isoa pöytää edes enää tarvitsisimme. Siitä lähtien pöytä on ollut ilman liinaa ja koristanut ruokailutilaamme. Vuosien saatossa korkeakiilto on haalennut ja lähtemättömiä länttejä ja naarmuja tullut pöydän pintaan – elämän jälkiä, ei muuta. Nykyään pöytä verhoillaan nätillä pöytäliinalla vain silloin, kun vieraita tulee käymään!