Unettomuus, unihäiriö vai uniongelma?

Erilaisia unihäiriöitä on diagnosoitu peräti 80 kappaletta, ja näistä yleisimpänä suomalaisia vaivaa ei-elimellinen unettomuus jota sairausasteisena kutsutaan unettomuushäiriöksi.

Unihäiriöt luokitellaan karkeasti seuraaviin luokkiin:

  • unettomuushäiriöön
  • unenaikaisiin hengityshäiriöihin
  • keskushermostoperäiseen poikkeavaan väsymykseen
  • uni-valverytmin häiriöihin
  • unenaikaisiin liikehäiriöihin
  • unen erityishäiriöihin (parasomnia)
  • muihin unihäiriöihin ja muihin sairauksiin liittyviin unihäiriöihin 1)

Joskus unettomuuden taustalla jokin muu sauraus, esimerkiksi kilpirauhasen sairaudet, diabetes, masennus tai dementia. Tärkeää on saada oikeanlaista hoitoa. Mutta valitettavan usein on se tilanne, että varsinaista diagnoosia ei saada syystä tai toisesta tai mitään elimellistä syytä unettomuudelle ei löydy. Silloin jäädään yksin uniongelman kanssa. Julkisen terveydenhuollon unitutkimuksiin on pitkät jonot eikä uniongelmaa useinkaan pystytä hoitamaan perusterveydenhuollossa, paitsi uni-, nukahtamis- ja psyykenlääkkeillä tai sairaslomalla. Teemmekin helposti oman diagnoosin ja alamme puhua itsestämme ”kroonisesti unettomana”, ”toivottomana tapauksena”, ”huono-unisena” tai muulla negatiivissävytteisellä tavalla. Ja kun ajattelemme näin, alkaa uskomuksestamme tulla todellisuutta ja noidankehä on valmis.

Miten sinä määrittelet uniongelmasi? Onko unettomuus oire vai sairaus?

Kroonisesti unettomasta herkkäuniseksi

Minun nukahtamisvaikeuteni alkoivat lähes 20 vuotta sitten akuutin elämänkriisin seurauksena. Vuosien varrella unihäiriöstä tuli osa minua ja perheeni elämää, mutta siirsin kätevästi tuon tumman varjon pois tietoisuudestani käyttämällä nukahtamislääkkeitä. Näin pystyin elämään normaalia elämää, mutta varjo seurasi sitkeästi mukana ja lopulta laajeni myös heräilyongelmaksi ja levottomiksi jaloiksi. Minulle oli muodostunut toiminnallinen unettomuus eli unihäiriön alunperin aiheuttanut syy oli jo ajat sitten käsitelty ja poistunut elämästäni, mutta hoitamattomuuden vuoksi ongelma oli ”jäänyt päälle”. Huoli nukkumisesta ja jatkuva ylivireystila töissä ja kotona pahensivat uniongelmani kestämättömiin mittasuhteisiin ja kävin aivan jaksamiseni äärirajoilla. Tulen kertomaan myöhemmin blogissani, miten olen päässyt tästä eteenpäin ja omien kokemusteni pohjalta alkanut kehittää uudenlaista Elossa -univalmennusta. Muista, että et ole yksin ja asialle voi ja kannattaa tehdä jotain!

Voit päättää, mitä lappuja itseesi liimaat

Miten sinä sanoitat uniongelmaasi? Minä olin vuosien kuluessa määritellyt itseni kroonisesti unettomaksi eli sairaaksi, ja sairauteenhan pitää ottaa lääkettä. Ensi askel kohti parempia unia oli se, että aloinkin ajatella ja puhua itsestäni herkkäunisena. Herkkäuninen tuntee ja käyttäytyy eri tavalla kuin kroonisesti uneton, eikö? Unettoman elämä saattaa olla hyvinkin kontrolloitua ja rajoittunutta, mutta herkkäuninen pystyy elämään normaalia elämää kiinnittämällä huomiota elintapoihinsa. Aloin myös syöttää aivoilleni mielikuvaa, että nukkumaanmeno on ihanaa, koska silloin saa levätä pois päivän rasitukset vaikkei nukkuisikaan täydellisiä yöunia. Käytin myös muita mielikuvaharjoituksia ja muokkasin omia uneen liittyviä uskomuksiani. Ajan myötä nukkumaanmenoa kohtaan tuntemani ahdistus laimeni enkä enää viivytellyt sänkyyn menoa.

Pitkään jatkunut unettomuus oli kuin paskalaari jota olin vetänyt perässäni vuosikaudet, ja nyt aloin laimentaa sitä tietoisesti. En antanut sen enää määritellä itseäni ja tekemisiäni, se ei ollut yhtä kuin minuuteni. Paskalaari alkoi vähitellen jäädä taka-alalle, varjo ylläni pienentyä ja tilalle tuli toivo. Herkkäunisuus on vain yksi ominaisuuteni, joka todennäköisesti liittyy erityisherkkyyteen. Ja erityisherkkyys on tosi jees.

Mitä lappuja sinä liimaat itseesi ja olisiko aika alkaa kirjoittaa tarinaasi uudelleen?

Lähteet

1) Käypä hoito -suositus 22.03.2018 | Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä