Elossa® Unitarina: Junan öinen vihellys laukaisi Annen, 58, unettomuuden kolme vuosikymmentä sitten ja tänä päivänä nukkuminen menee hänen elämässään kaiken muun edelle

Junan öinen vihellys johti unettomuuden noidankehään

Annen unettomuus alkoi noin 30 vuotta sitten, kun hän asui entisen miehensä kanssa ulkomailla. ”Asuntomme sijaitsi lähellä junarataa ja junat vislasivat kovaan ääneen öisin ohi kulkiessaan. Heräsin usein tähän vislaukseen ja pian kierre oli valmis – en voinut enää mennä turvallisin mielin nukkumaan, sillä pelkäsin herääväni junan ääneen ja jääväni valvomaan.” Nainen kertoo, että nuorena hän pärjäsi vielä melko vähilläkin unilla, mutta ongelma paheni vuosien kuluessa. Anne haki apua univaikeuksiinsa ensin lääkäristä ja sai nukahtamislääkkeitä, joiden käytön hän lopetti pian koska ne eivät helpottaneet tilannetta.

Vaikka unettomuuden alkuperäinen aiheuttaja poistuikin Annen elämästä Suomeen paluun myötä, jäi rikkinäinen uni ja unettomuuden pelko itsepintaiseksi seuralaiseksi. Anne alkoi luoda uraa ja työskenteli esimiehenä hektisellä viestintäalalla. Oli tavallista, että hän nukahti puoli viiden aikoihin ja seitsemältä piti jo nousta ylös.  Myös äitiysloman aikana nukkuminen oli yhtä heikkoa.

”Oli öitä, joina en nukkunut ollenkaan tai ainakin koin, etten ollut nukkunut juuri lainkaan. Yön pitkinä tunteina saapui epätoivo ja unettomuuden peikko oli koko ajan kummittelemassa. Nyt jälkikäteen ihmettelen, miten ihmeessä olen kyennyt toimimaan tuollaisilla riekaleunilla.” Sairaslomalla tunnollinen Anne on ollut koko työuransa aikana yhteensä vain kaksi viikkoa unettomuuteen liittyvien asioiden takia.

Uniklinikalla käyntejä, Firstbeat -mittauksia ja vaihdevuosioireita

15 vuotta sitten Anne päätti mennä uniklinikalle tutkimuksiin ja hänelle määrättiin pieni määrä väsyttävää mielialalääkettä, joka auttoi nukahtamiseen. Samalla tehtiin myös aktigrafia eli liikeaktiviteetin mittaus, jolla suljettiin pois mm. levottomien jalkojen oireyhtymä. Anne käyttää lääkettä edelleen, koska sillä ei ole ollut sivuvaikutuksia ja hän on kokenut sen edistävän nukahtamista.

Työpaikalla osana esimiesten kuntoutusta tehty Firstbeat-mittaus seitsemän vuotta sitten järkytti naisen pahasti, sillä mittauksen mukaan yöt olivat aivan punaisella ja minkäänlaista yön aikaista palautumista ei tapahtunut. ”Se oli pelottava näky”, kuvailee Anne.

Hän päättikin mennä uudelleen uniklinikalle ja onnistui vanhana asiakkaana saamaan ajan. Anne palasi klinikalta mukanaan betasalpaajaresepti sekä lähete psykiatrille. Betasalpaajalla pyrittiin rauhoittamaan ylikierroksia. Anne kävi kaksi vuotta terapiassa, muttei kokenut saavansa siitä erityistä apua uniongelmiinsa. ”Jos minulla olisi ollut hyvä terapeutti, niin varmasti apu olisi voinut olla ihan toisella tasolla. Sellainen on ihan hirveän vaikea löytää. Silloin kun tarve on akuutti, niin et pysty käyttämään yhtä vuotta hyvän terapeutin etsimiseen”, pohtii nainen.

Lisäksi vaihdevuodet toivat omat haasteensa nukkumiseen, kun vessaan piti herätä pahimmillaan kolmekin kertaa yössä ja unet katkeilivat siitäkin syystä. Hän sai kuitenkin öiset vessareissut vähenemään muokkaamalla tietoisesti ajatuksiansa siihen suuntaan, ettei hänen fysiologisesti tarvitsisi juosta vessassa niin montaa kertaa yössä. Nainen kertoo, että tämä ”mielen koulutus” tuottikin lopulta tulosta, ja nyt hän pystyy yleensä herätessä kääntämään kylkeä ja nukahtamaan uudestaan. Tämä on vaikuttanut merkittävästi unen laatuun.

Oman unirytmin kunnioittaminen auttoi rentoutumaan ja päästämään irti

Ratkaiseva muutos kohti parempia yöunia oli Annen elämässä se, että hän päätti laittaa nukkumisen kaiken muun edelle. Anne ei ole enää esimiesasemassa ja on lyhentänyt työaikaansa kuuteen tuntiin. Tätä kautta illasta vapautui aikaa rentoutumiseen ja uneen valmistautumiseen. Nainen alkoi kuuntelemaan omaa rytmiään ja elämään hyvin säännöllistä elämää. ”Puhelimessani on muistutus iltalääkkeistä tasan klo 20, ja viimeistään klo 22 olen sängyssä. Nousen aina klo 7, oli arki tai pyhä. Kun vietän yhdeksän tuntia sängyssä, on minulla varaa odotella hieman unta. Tämäkin auttaa rentoutumaan. Mies piti myös kouluttaa siihen, ettei minua saa enää häiritä illalla, kun olen vetäytynyt makuuhuoneeseen. Mies tietää jo, että jossain vaiheessa iltaa vaan häviän ja lähden nukkumaan”, naurahtaa Anne.

Anne osallistui 10 vuotta sitten hiljaisuuden retriittiin, jossa hän tunsi itsensä pitkästä aikaa todella rentoutuneeksi ja sai nukuttua hyvin. Retriitissä kukaan ei odottanut häneltä mitään eikä häirinnyt omilla puheillaan. Nyt 10 vuotta myöhemmin Anne kertoo minulle nukkuvansa paremmin kuin kolmeen vuosikymmeneen. ”Kun menen nukkumaan, koen olevani turvassa, eikä kukaan häiritse minua tai vaadi minulta mitään. Voin vaan päästää irti. Myös kristillinen vakaumukseni auttaa irtipäästämisen kokemuksessa.”

Koko muu elämä unille otollisemmaksi

Paremmat yöunet ja kyky nukahtaa luonnollisesti palautuivat Annelle vähitellen. Unien palautumisen kannalta tärkeää oli poisoppiminen ylisuorittamisesta ja liiallisesta tehokkuudesta. Anne on oppinut pitämään taukoja ja ajattelee, että osan vaikkapa kotitöistä voi tehdä huomennakin. ”Millainen päivä, niin sellainen yö”, tiivistää Anne oivalluksensa. Myös pitkään jatkunut huoli perheenjäsenistä on helpottanut ja tämä on vaikuttanut yöuniin positiivisesti.

Toki nainen on tehnyt myös useita muita pieniä muutoksia elämäntapoihinsa. Makuuhuoneen tulee olla viileä ja täkin painava. Silikonikorvatulpat kuuluvat vakiovarusteisiin ja puhelin menee automaattisesti äänettömälle klo 20. Raskaammat liikunnat ajoitetaan tapahtuvaksi ennen klo 16 ja kahvia nautitaan ainoastaan yksi kupillinen aamuisin. Illalla tankataan nukkumista varten hitaita hiilihydraatteja, joista Anne mainitsee suosikikseen perinteisen ruisleivän. Viikonloppuvieraat kutsutaan kylään jo alkuiltapäivästä, koska uniaikaa tulee kunnioittaa. Alkoholia ei tee mieli nauttia, koska se haittaa selvästi unia.

Anne myöntää, että unettomuus on jonkin verran rajoittanut hänen sosiaalista elämäänsä. Introvertiksi itseään kuvaileva nainen toteaa samaan hengenvetoon, ettei hän erityisesti ole kaivannutkaan sosiaalisia rientoja, hälyisiä juhlia tai illanviettoja: ”En koe jääneeni juuri mistään paitsi. Harrastan paljon kaikenlaista, mutta valitsen harrastukseni siten, etteivät ne häiritse elämistäni. Olen päättänyt valita nukkumisen yli kaiken muun”.

2019-12-13T17:12:07+02:00

Leave A Comment