Unilääkkeiden käytön lopettaminen, osa 2: Pois noidankehästä

Varmasti jokainen uni- ja nukahtamislääkkeitä pitkään käyttänyt on tietoinen lääkkeiden haittavaikutuksista ja riskeistä. Toisaalta myös nukkumattomuus aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja riskejä, joten uneton onkin usein vaikeassa valintatilanteessa – käyttääkö lääkkeitä vai ollako käyttämättä. Kumpikaan tilanne ei ole ideaali, jos väsymyksestä on tullut itsepintainen seuralainen. Osa unettomuudesta kärsivistä ei halua missään nimessä kokeilla lääkehoitoa, ja osa taas on kokeillut monenlaisia lääkkeitä ja lääkecomboja. Asiaan liittyy monenlaisia uskomuksia, pelkoa ja häpeää. Maalaisjärki sanoo, että mikäli et nuku unilääkkeidenkään kanssa tyydyttävästi, niiden käyttö kannattaa lopettaa. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.

Pillerien ikävät seuralaiset

Vaikka ehkä seuraavaksi lisäänkin monen unettoman tuskaa, niin käyn silti läpi unilääkkeiden yleisimmät haittavaikutukset [älä lue seuraavaa, jos olet herkkä tai tiedät nämä jo]. Unilääkkeet vaikuttavat aivoissa reseptoreihin, jotka pysäyttävät aivosolujen sähköisen viestinnän. Ne siis pikemminkin rauhoittavat, lievittävät ahdistusta ja rentouttavat lihaksia kuin auttavat nukahtamaan. Modernien unilääkkeiden tuottamasta ”kemiallisesta” unesta puuttuvat suurimmat ja syvimmät aivoaallot. Lääkitys muuttaa unen rakennetta pitkään käytettynä vähentäen syvän unen ja REM-unen määrää, mistä johtuen uni voi olla pinnallista ja virkistämätöntä. Bentsodiatsepiinit vaikuttavat haitallisesti myös muistiin. Luonnollinen syvä uni lujittaa aivoissa uusia muistijälkiä, ja unilääkkeellä aikaansaadun unen on eläinkokeissa havaittu jopa heikentävän ja purkavan oppimisen aikana muodostuneita hermosolujen välisiä yhteyksiä. Unilääkkeiden käyttö saattaa aiheuttaa muistiongelmien lisäksi tunnetylsyyttä, masennusta, lisääntynyttä ahdistusta, fyysisiä oireita, tajunnan katkeilua, ajattelun jähmeyttä, reaktioaikojen hidastumista, kuolemanriskin kasvua… apua! Lisäksi valvetilan sameus saattaa johtaa juomaan enemmän kahvia, ja kofeiini tunnetusti vaikeuttaa nukahtamista illalla, jolloin unilääkettä saatetaan ottaa enemmän, joka puolestaan lisää mielen sumua seuraavana päivänä, joka vaatii enemmän kahvia jne. Saatamme joutua ikävään noidankehään huomaamattamme.

Noidankehiä ja sudenkuoppia

No niin, se siitä. Joissakin tapauksissa unilääkettä on käytettävä, jos hoidettava ongelma on luonteeltaan sellainen että se vaatii jatkuvaa hoitoa oireiden kurissapitämiseksi. Asiantuntijat kertovat lisäksi, että unilääkettä voi käyttää huoletta ajoittain, siis vain tarvittaessa. Eikä siitä pitäisi tuntea häpeää tai syyllisyyttä. Ongelma syntyy silloin, kun alamme ottaa unilääkettä ”varmuuden vuoksi” useammin tai siitä tulee jokailtainen/öinen tapa. Nukkumisen varmistamiseksi saatetaan käyttää myös rauhoittavia- ja mielialalääkkeitä, ja osa unettomista onkin kokeillut hyvin monia eri lääkevalmisteita. Ajan kuluessa elimistön sietokyky eli toleranssi lisääntyy ja annoskoko voi alkaa huomaamatta kasvaa. Tavanomaista suurempi nukahduslääkeannos voi lisäksi aiheuttaa vireystilan kohoamisen seuraavana iltana juuri nukkumaanmenon aikoihin. Tämän ahdistuksen kompensoimiseksi tarvitaan uusi ja usein suurempi annos lääkettä, mistä seuraa ilmiön voimistuminen ja syntyy itseään toteuttava ja voimistuva noidankehä.

Lisäksi psyykkisellä puolella tapahtuu dramaattinen luottamuksen menetys omaan kykyymme nukkua. Lääkkeen nopeaan vaikutukseen liittyykin psykologinen sudenkuoppa; jos lääkkeen väsyttävä vaikutus tuntuu nopeasti lääkkeen ottamisen jälkeen, alamme yhdistää lääkkeen vaikutuksen unen tuloon. Meille käy kuten Pavlovin koirakokeen koirille, ehdollistamme nukahtamisemme lääkkeeseen. Ja silloin kun unen tuleminen koetaan olevan täysin lääkkeen varassa, tarkkaillaan enemmän sen vaikutuksia, ja pienikin merkki voi laukaista huolen että sen teho on hiipumassa ja katastrofi vaanii nurkan takana. Tarkkailu saa aikaan jännitystä ja valppaustila kasvaa, jolloin nukahtaminen vaikeutuu. Unettomuuden pelko alkaa ylläpitää unettomuutta, ja noidankehä on valmis. Lääkitys voi olla viimeinen oljenkorsi tai pelastusrengas, vaikka sen vaikutukset eivät olisikaan kummoisia.

Tunnistatko sinä tämän noidankehän? Minä tunnistan – on niin helppoa nielaista pieni pilleri illalla ja tuntea sen tuoma ihana raukeus ja rauha, sen sijaan että uskaltaisi kohdata yön pitkät tunnit ja seuraavan päivän sumuisen, oksettavan olon. Tai että viitsisi tai uskaltaisi todella alkaa tehdä unettomuudelleen jotain, koska usein se vaatii lujaa tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä, pitkäjänteistä työtä, elämäntapamuutoksia, pahan olon ja pettymysten sietämistä sekä mielestäni tärkeimpänä oman mielemme uudelleen ohjelmointia. Mutta jos niin haluat, muutos parempaan on sinullekin mahdollista. Eikä se välttämättä edes ole niin vaikeaa, kuin miltä sain sen juuri kuulostamaan.

Ensimmäinen tavoite

Tavoitteeksi ei mielestäni kannata asettaa ”8-9 tunnin täydellistä luomu-unta joka yö”, koska täydellisyyden tavoittelu missä tahansa asiassa voi jo itsessään asettaa esteen koko prosessille. Ja aika harva normaali nukkujakaan saavuttaa tätä epärealistista tavoitetta, eikö? Ihan aluksi voisit ottaa tavoitteeksi vaikkapa oman uni-valverytmin tunnistamisen, luottamuksen kasvattamisen omaan luonnolliseen uneen pikkuhiljaa sekä lääkkeiden asteittaisen puolittamisen ajatuksella ”jos syöt vain puolikkaan munkin, saat vain puolet sen kaloreista”. Itse karsastan muutenkin kaikenlaista musta-valko-ajattelua, ja myös tässä asiassa on hyvä olla armollinen itselleen. Pidä silti tavoitetila eli lääkkeestä vieroittautuminen kirkkaana mielessä koko ajan, vaikka matkalla tulisikin mutkia ja repsahduksia.

Edellisessä unilääkepostauksessa suosittelin, että tekisit lääkärisi kanssa suunnitelman lääkehoidon purusta ja keräisit ympärillesi ihmisiä, jotka tukevat sinua tässä prosessissa. Nämä sen takia, että onnistuminen on todennäköisempää, kun olet kertonut asiasta ja tehnyt suunnitelman yhdessä jonkun kanssa. Sitoudut prosessiin lujemmin ja saat tukea, ymmärrystä ja tsemppiä juuri silloin kun sitä tarvitset. Jos taustalla ei ole riittäviä tukitoimia, yritys voi epäonnistua ja entisestään vahvistaa uskomusta riippuvuudesta ja tätä kautta heikentää uskoa kykyyn nukkua ilman lääkettä. Toki voit tehdä tämän elämänmuutoksen yksinkin, jos se sopii sinulle paremmin. Varsinaisen työn tekee ihan jokainen tietysti itse.

Seuraavassa postauksessa kerron kaksi tapaa lopettaa unilääkkeiden käyttö ja jaan omia kokemuksiani kummastakin.

Lähteet:

Matthew Walker: Miksi nukumme – unen voima
Soili Kajaste ja Juha Markkula: Hyvää yötä – apua univaikeuksiin
Susan Pihl ja Anna-Mari Aronen: Unentaidot – löydä uni ilman lääkkeitä
Markku Partinen ja Maarit Huovinen: Unikokulu aikuisille – opi selättämään unettomuus

2019-09-21T15:10:25+03:00

Leave A Comment